Mielensairaus, yrittäjyys ja toimintakyky

Meillä on herkästi valmiit ajatukset, ehkä myös ennakkoluulot siitä, millainen on mielenterveyden sairautta sairastava ihminen toimintakyvyltään ja taidoiltaan. Usein ajatus on, ettei vakavammin sairastava ole enää toimintakykyinen tai muutoinkaan ihan yhtä passeli ihminen kuin terve.

Itse sairastan traumaperäistä vaikeaa masennusta, ahdistusta ja dissosiaatiohäiriötä ja olen tällä hetkellä näistä syistä eläkkeellä. Melko vaikeasti sairas siis. Silti olen samaan aikaan yrittäjä. Onneksi nämä eivät sulje pois toisiaan.

Yrittäjyys osana toimintakyvyn ylläpitoa ja luovuus osana identiteettiä

Minulle käsityöläisyys ja valokuvaus ovat tärkeä ja oleellinen osa toimintakyvyn ylläpitoa ja liikkeellä pitävää tekemistä. Tottakai yrittäjyyteni on murto-osa siitä, mitä kokopäiväisellä yrittäjällä on, ja sekin omien voimien mukaan. Mutta silti se on minulle elintärkeää.

Korut ja kuvat ovat iso osa identiteettiäni ja sitä, että voin edelleen tehdä jotakin ja olla osana yhteiskuntaa, vaikken työkykyinen olekaan. Ainoan haasteen tekemiseen tuo raha. Tuloni ovat hyvin pienet, joten tämä on ikuista tasapainoilua sen kanssa, että saan materiaaleja ostettua. En tavoittele tai haaveile suurista voitoista – haluan vain pystyä taloudellisesti tekemään koruja ja kuvaamaan.

Avoimuus

Koru- ja kuvamaailma ovat erittäin kilpailtuja nykyään. Silti olen valinnut tien, että puhun avoimesti tilanteestani, vaikka se taatusti karkoittaakin osan ihmisistä pois.

Minusta on tärkeää haastaa ajattelemaan uusilla tavoilla, miksi uskottavuuteni osaamiseeni tai kykyihini ylipäänsä kärsisi siitä, että olen sairastunut psyykkisesti. Tai siksi, ettei minulla ole taloudellisesti mahdollisuutta satsata nettisivuihin, markkinointiin ja muihin yrityksen “ulkonäköseikkoihin”.

En minä ole menettänyt älyäni tai taitojani. Olen vain todella uupunut, ja se rajoittaa tekemistä. Toisinaan suru tai ahdistus lamaannuttaa kaiken, mutta useimmiten niistä montuista pääsen ylös nimenomaan kuvaamalla tai koruja tekemällä.

Koventuneet arvot

Maailma ja arvot ovat muuttuneet koviksi. Arvostamme mielellämme yli 100 % panosta työelämässä ja vaadimme sitä usein myös itseltämme. Minkäänlainen “heikkous” ei ole sallittua, vaan se syö luotettavuutta ja uskottavuutta. Samaan aikaan yhä useampi uupuu ja sairastuu psyykkisesti.

Minulla on omat syyni sairastumiselle, mutta ei meistä kukaan ole siltä suojassa. Uskon, että mitä kovemmaksi ja epäyhteisöllisemmäksi maailma muuttuu, sitä useampi meistä uupuu ja sairastuu.

Ajattelen, että pahanolon ja väsymisen lisääntymisen yksi ilmentymä on arvojen koventuminen, epäystävällisyys ja armottomuus muita kohtaan. Kierre, joka ruokkii itseään. Ehkä olemme nyt suvaitsemattomuuden huipulla ja hiljalleen alkaa tie toiseen suuntaan.

Lopuksi

Itsellenii aitous ja rehellisyys ovat kiinnostavia. Siksi haluan jatkaa avoimesti: yrittäjänä, käsityöläisenä ja ihmisenä, joka elää sairauden kanssa. Ehkä joku tunnistaa itsensä, ehkä joku saa lohtua, tai ehkä tämä saa jonkun pysähtymään miettimään, ettei toimintakyky ole mustavalkoista.

Jos sinäkin kamppailet jaksamisen kanssa, et ole yksin. Se, että elämä ei näytä samalta kuin ennen, ei vie pois taitoja, kykyjä eikä ihmisarvoa.

Minä olen löytänyt koruista ja kuvista merkityksen elämälle, pitkän työuran jälkeen. Nyt viidenkympin kynnyksellä olen lähempänä itseäni kuin koskaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa teen sitä, mikä on minun juttuni ja mitä olisin aina halunnut tehdä. Entiseen ei ole paluuta, mutta aina voi löytyä jotakin uutta ja merkityksellistä.

Voikaa hyvin ♥︎